Kuvassa kotimuseona toimiva venehuone vuodelta 1875
Vene-Aapon elämäkertaa, otteita Samuli Paulaharjun kirjasta Vanhaa Lappia ja Peräpohjaa, WSOY,1923, ss. 34-48
Vene-Aapo, 1819-1900 elänyt Johan Abram Jääskö, oli Kittilän Alakylässä elänyt taitava veneseppä ja kuuluisa päiväkirjastaan, jota piti vuosina 1850-1900. Päiväkirja käsitti viidettäsataa tiheästi kirjoitettua vihkosivua, josta Samuli Paulaharju ehti dokumentoida osan Suomalaisen Kirjallisuudenseuran arkistoihin. Itse päiväkirja tuhoutui myöhemmin sodassa.
"Vene-Aapo oli paikkakunnan ainoa mies, joka osasi lukea muutakin kuin almanakkaa, katekismusta ja virsikirjaa. Hänelle tuli aikoinaan neljä lehteä, Suometar, Oulun Viikkosanomat, Kivekkään Kaiku sekä Gummeruksen Kyläkirjasto ja hänen kirjastossaan oli joukko aikansa tietokirjallisuutta. Kirjoitustaidon Vene-Aapo oppi tarinan mukaan veneentekomatkallaan, kun Sodankylän pappi piirsi hänelle kirjoituskirjaimet malliksi. Pian hänestä tuli semmoinen kynämestari, että pystyi kirjoittamaan kaikki paikkakuntalaisten asiakirjat, jopa kyhäämään Lapin uutisia Kaikuunkin, ja kirjoittelemaan joutoaikoina -eli veneenteon, suutarin töiden, huoneiden teon, tervan pruukauksen, metsästyksen, kalastuksen ja muiden leipätöiden jälkeen- huomioita Aikain Muistoihin.
"Aikain Muistoja -päiväkirja herätti kylän miehissä kummatusta: miksi kirjoittaa muistiin muutakin kuin velkasitoumuksia, renkien ja piikojen päästöseelejä sekä perinnönjakoja? Kirjasta tiesi mainita kotikylä, koko seurakunta, jopa naapuripitäjäkin. Jälkipolville se toimii nykyään niin tekijänsä kuin kotiseutunsakin aikakirjana. Tiettömien taipaleiden takainen kylä eli jokivarrellaan hiljaista arkea, jossa ei tapahtunut kummempia, kuin että talvi meni ja kesä tuli, joki purki jäänsä ja taas vuorostaan jäätyi.Mutta näistä seikoista riippui erämaan ja siellä eläjän hyvinvointi."
Suvun vaiheita:
Vene-Aapo asui Alakylässä ensin Nivanniemellä, jossa hänellä oli tupa ja venetyöpaja. 1859 mitattiin "Nybyki", Suutari, Alakylän eteläpäähän Saranivan rannalle. Venehuone muutettiin paikalle 1875, ja on edelleen hyväkuntoisena tuolla paikalla. Vene-Aapon puoliso vuodesta 1848 oli alakyläläinen Maria Hietaniemi. Perheellä oli yksi lapsi, Anna Kaisa, s.1851. Maria-puoliso kuoli 1875. 1877 siirrettiin myös Vene-Aapon asuintupa Saranivan kohdalle.
Vene-Aapon tytär, Anna Kaisa, sai puolisonsa Juho Aapo Neitiniemen kanssa 10 lasta, joista kolme kuoli pieninä. Yksi Anna Kaisan lapsista oli Aapo Aukusti Neitiniemi, 1875-1965. Hän opiskeli keväällä 1900 Limingan kansanopistossa ja hoiti elämänsä aikana useita pitkäaikaisia kylän ja kunnan luottamustoimia. Vuonna 1924 hänet valittiin nuorsuomalaisten valtiopäiväedustajaksi. Suutarin pihapiirissä oli myös vuosikymmeniä Ilmatieteellisen Keskuslaitoksen, nykyisen Ilmatieteen laitoksen sääasema, jossa tehtiin virallisia säähavaintoja kolme kertaa päivässä.
Aapo Aukustin lapsenlapsi, Leena Neitiniemi-Upola, on toiminut Ilmatieteen laitoksen meteorologina. Sää on kiinnostanut tämän suvun jäseniä sukupolvesta toiseen, ollut harrastus tai työ aikakautensa kulloinkin tarjoamilla välineillä.
Vene-Aapon päiväkirja alkaa sanoin: Kiriotan Aikain Muistoja. J.A. Jääskö
Päiväkirjan ensimmäiset ja viimeiset sanat koskevat säätä: 1852 "Pesäpäivinä (=talvipäivän seisauksen aikaan) oli höyryä vähin puitten Lalvoissa ja Vaarain Lajisa." 1900 "Tyvenen sään pakkaskiherää"olivat viimeiset merkinnät.
Otteita sään kuvauksista:.
Pakkasesta
Kurikkapakkanen,. Tulipalopakkanen. Pakkanen parasta lajia. Kauheia pakkanen. Siperjalainen Kylmyys. Isä pakkanen se nyt on pikkupoikia net ennen on olleet vielä tämän Rinnalla. Väki Viina pruvarikin näyttää 60 astetta ja Elävä hopeja on peräti Kylmettyny.
Tykyn ja huurteen muodostusta kuvataan seuraavasti
Pakkashäkärä niin Ettei Kylä nävy. Huve seisoo mettisä aivan liikkumatta ja niin kovasti suiuttaa kuivut vempeliksi Että tien Reijät umpeen koiukoissa ja mettä on kuin Seinä huvetönkkyrissä. Talven pakkaskiherä voi myös " lykätä umusään ja höyryn häkärän, niin että puut riimottuvat" tai " pitää yhenlaista nöyrän sään tuheroa".
Lumisateesta ja pyrystä
Lunta livuksi. Lumi kilmoaa. Tulee vitikönttyrää. Hirmuinen lumen anto ja kauheia tuisku. Äpöistä lunta sataa. Oho hirmunen sitä lumen tuloa Ku sataa mitä ales mahtuu. Oho hirmunen lumen palious ja kinokset Että kauhistus. Toukokuussa 1859 maininta, että "Tämän Talven mainio 9 Korttelin Lumi aivan lijkumatta tähän asti".
Hanget voivat olla koiran kantavia, porohankia tai ihmishankia, jopa hevoshankia.
Kesän poutasäästä
Virheetön pouta. Pouta Ponneton pohiasesta. Mettä Sian pouta. Sees niinku Kupari. Kaunis Puoliselvä ilma. Hajapilviä, liennepilviä taikka ohutta pilven resua.
Vesisateesta
Sataa pirskoo. Pitää sateen tuheraa. Sataa aika tavalla. Sataa lujasti. Sataa Kauhian Kovasti. Sataa joskus koko kesänkin, jolloin maininta "Se on mainio mätö kesä 3 päivää on ollu poutaa heinään aiala (1871)
Ukkosesta
Kovasti Muistettava Ukkosen Ilma. Ukko Pani kovasti mennä yönä puolen yön aikana ja salamat läikyit yön pimeytessä ihanan kirkasti ja sato. Ukon iiliä pyöryiä ja kuohuia on kulkenu mutta ei ole täsä satanu.
Tuulesta
Kova uho Kaakosta. Pohianen kariua kauhiasti. 1866 7.10. hirmusen kova Erittäin puihin mettisä että ios maailma Seiso niin sen iäliet tuntuat varmaan Satoia uosia eikä ole ollut useihin satoihin uosiin sen laista Puun kaatua kun nyt oli Se kaato kaickiin vahvimmatki puut ia taitteli niin ku luokua niin ettei pääse kulkemaan mettisä, ia väänsi mullan ia kiviin kansa kumoon kotivaaran aihkitki ei auttanu.
Hallasta
Höyry auki alta pahinta laatua (maanpinnasta irti oleva sumu ennusti Vene-aapon mukaan kesäisiä hallaöitä).
20-22.8. 1857 Näytti halla hirmuista haamuan Sangen peliättävällä muodola Ja uhkas Ihmis Raukkoja näliällä Jotka Jo Entistään olit hyvin hätäntynet mutta sen varieli Kuitengin Jumala Imheliselä tavala vaikka luode tuuli ankarasti Ja sato äppöiä Ja oli Kylmä niin Joka yö nousi nuori pilvi luoteelta Kuitengi rikko vähän pottomaita.
Vene-Aapon nimikirjoituksia Samuli Paulaharju. Vanhaa Lappia ja Peräpohjaa. Nimikirjoitukset s.35
