Ensimmäinen pysyvä asukas Alakylässä oli Paulaharjun muisteluksien mukaan karkulainen, jonka sanottiin olleen lähtöisin aina Ruotsista,Taalainmaalta asti. Hän asettui asumaan Alakylän lappalaisten seuraan. Naapureille miehellä oli tapana kerskailla: "Mie olen mies muita mokompi!" Hänet oli pikkulapsena hylätty liinapakkaan kääräistynä maantien sillan alle kuolemaan. Kauppamies oli hänet sieltä korjannut ja kasvattanut apulaisekseen. Pojasta oli kuitenkin tullut pitkäkyntinen, ja hänet häädettiin maantielle, jonka jälkeen hän oli lähtenyt karkuun Lapin erämaihin, noussut Ounasjokivartta ja tehnyt talonsa joen rannalle. Muut asukkaat alkoivat sanoa hänen taloaan Mokoksi.
Vaikka väkeä oli Lapissa vielä vähän, tapahtui riista- ja kalavesien jakoa, niistä myös riideltiin. Molkojärvellä "asui kaksi kamalaa äijää", toinen heistä nimeltään Jääskön äijä, joka oli mm. "Molkojärvelle tulleessaan vain kivellä istuen melonut ylös Ounas- ja Molkojoet". Alakylän miehet, jotka olisivat halunneet kalastaa Molkojärvellä, eivät sinne enää uskaltaneet, koska pelkäsivät Jääskön äijää, ja päättivät houkutella hänet Alakylään. Paulaharju kirjoittaa:
"Mokko lähti tovereineen Jääskön äijää puhuttelemaan.-Etkö lähe meidän kylään asumaan? Siellä on hyviä talonpaikkoja ja paljon hyviä niittyjä. Saat itse valita paikan ja niittyjäkin kyllä saat. Lähe sinne muien joukkoon, korttoakos täällä kiveliössä yksin möyrit. Lähe katsomaan.!
Ja äijä lähti, meni veneeseen ja herrana istui, kun miehet lähtivät soutamaan Molkojokea alas ja sitten taas sauvomaan Ounasta ylös. Päästiin Pahtakosken niskaan, Nurmikorvaan, jossa oli suuri Räystäskallio rannassa, niin jo sanoivat sauvoja:-No, ei ole enää pitkä matka kylään. Minkälainen paikka tämä olisi? Mutta äijä vain istuu herrana veneessä, katsahtaa rantaan päin ja murahtaa: Ei tämä ole hyvä paikka. Sauvokaa eteenpäin!
Tullaan Neitikosken niskaan, jossa oli synkkä kuusikko, ja taas kysäistään :-Minkäslainen paikka tämä olisi? Äijä nousee rannalle, ja miehet jäävät veneeseen odottelemaan. Vähän ajan päästä äijä palaa metsästä, kädessä verekset karhun korvat, istahtaa veneeseen ja ärähtää:-Ei tämä ole ihmisten asuinsija. Sauvokaa vain ylöspäin!
Päästään jo lähelle miesten asuinpaikkoja, sauvojat ovat jo kovin hätäyksissään. Silloin äijä komentaa: Soutakaapa kosteeseen! Eihän tästä ole enää kaukana teijänkään koti. Miehet soutavat rantaan, äijä nousee maalle ja sanoo: -tähän mie asetun!
Ja siihen äijä asettuikin ja teki Jääskön talon, neljänneksen alapuolelle Mokkoa. Niittyjä hän sai valita Ounasjoelta, Lainiosuvannolta. Talonpaikastaan arveli äijä:- Kyllähän tässä pari kolme polvikuntaa elää hyvästi, mutta voivat sitten ohjakkeet ja orjantappurat tukahuttaa pellot. Niin tuli Molkojärven pelottavasta äijästä Alakylän asukas, ja Alakylän miehet saivat rauhassa käydä Molkojärvellä kalassa.
Mutta vaikka Jääskön äijä olikin nyt oman kylän miehiä ja kävi yhdessä kalaretkillä Molkojärvellä ja heinätöissä Lainiosuvannolla, vistotti kuitenkin toisia koko ukko. Harvoin hän pistäysi kylässä, eleli vain jokitörmällään ja raivasi rantakorpeaan. Näkivätpä naapurit, jotka salaa pitivät ukkoa silmällä, kauhukseen hänen joskus suurella kivilaakalla meloskelevan poikki joen.
Ote Samuli Paulaharjun kirjasta Lapin Muisteluksia, WSOY, 1922, s. 34-35)
Lue myös Runoilijoita, kirjoittajia -sivulta Elettiin ennenkin- Yrjö Ylijääskön kirjoittama tarina Julma-Jääsköstä
Taulu Mauno Ala
