Historia

Jeesiöjokeen laskeva Kelontekemäjärvi sijaitsee noin 7 km Tepsan kylästä etelään Kittilä-Sodankylä -maantien eteläpuolella.

Kelontekemäjärven kaakkoisen pohjukan reunoilla on Kelontekemän kylä, joka säästyi Lapin sodan tuhoilta, koska se sijaitsi tiettömän taipaleen takana. Kelontekemä toimi ennen kiinteän asutuksen muodostumista metsälappalaisten kesänviettopaikkana.

Kylän vanha, pääosin viime vuosisadan lopulta peräisin oleva rakennuskanta sijaitsee järvenpohjukan koillisrannalla kun taas pohjukan lounaisranta-alueella on enimmäkseen sotien jälkeistä rakennuskantaa Vuollin perinteisenä säilynyttä pihapiiriä lukuunottamatta. Kelontekemävaaran suotuisalla etelärinteellä on viljelty ohraa ja peltoja reunustaa edelleen peltokivistä rakennettu kiviaita. Lampaita ja lehmiä on kuljetettu metsään ja takaisin navetoihin vaaralla olevaa kujaa pitkin.

Kujan toista laitaa on reunustanut kiviaita ja toista käsin tehty riukuaita. Talousrakennuksia; riihiä, aittoja, latoja ja navetoita on säilynyt kaikkialla kylän alueella suhteellisen runsaasti peltoaukeilla ja niiden reunoilla. Kelontekemän kulttuuriympäristöarvot liittyvät sen koillisosien perinteisen ilmeensä säilyttäneisiin peräpohjalaispihapiireihin, joista viljelysaukeiden ympäröiminä avautuu kauniit näkymät lähes saarettomalle järvenselälle.

Järvessä on kaksi saarta; pieni Saijansaari ja suurempi Manalaissaari, joka sijaitsee samaisessa kaakkoisessa järvenpohjukassa. Saari tunnetaan myös Noitakallion nimellä kertoen ajasta, jolloin lapinnoidat ovat saaressa olevan kivilatomuksen päällä laulaneet itsensä loveen. Manalaissaari toimi myös kesäajan hautapaikkana, josta vainajat talven tuomien rekikelien aikana siirrettiin Kelontekemäjoki- varressa sijaitsevalle kauniille Kaitamaan vanhalle hautausmaalle.

1600-luvun jälkipuoliskolla Keminkylän, Kittilän, Sodankylän ja Sompion lapinkylistä päätettiin muodostaa kappeliseurakunta ja rakentaa alueelle kirkko. Sitä suunniteltiin alunperin Kelontekemän Pullinniemeen. Sinne ajettiin jo rakennuspuutkin, mutta rajariitojen vuoksi hanke raukesi ja kirkko rakennettiin Sodankylään vuonna 1689.

Kelontekemäjärvessä sijaitsee myös karipahta, joka on ollut Kittilän ja Sodankylän lapinkylien rajana. Sitä kutsutaan vieläkin Rajakiveksi.

Lähde: Ympäristöministeriön, Lapin ympäristökeskuksen ja Kittilän kunnan kustantama julkaisu: Kittilän ympäristöohjelma, Ympäristökeskus, 1999 (tekijä: Jarmo Lokio)