Lompolon nimi on peräisin saamenkielestä ja se tarkoittaa joen laajentumaa. Kylän läheisyydessä on monia muitakin mielenkiintoisia ja salaperäiseltä kuulostavia paikannimiä, jotka eivät tämän päivän ihmiselle avaudu kovin helposti. Lompolo on sen sijaan yleinen nimi Lapissa, sillä Suomalainen paikannimikirjan mukaan peruskartassa on Lompolo-loppuisia noin 160, Lompolo-loppuisia vajaat 90 ja Lommon-loppuisia reilut 40 paikkaa.
Monet näistä nyt ihmettelyä herättävistä nimestä pohjautuvat saameen tai ne ovat saaneet alkunsa jostakin tapahtumasta. Näitä ovat esimerkiksi Housuselkä, Ulvomaselkä, Huonontuurinkuru, Poikaparkavaara, Einikottiselkä, Hangasmaa Kirkontieva, Myllytieva ja Nilivaara. Näissä nimissä on selkeästi näkyvissä alueen elinkeinohistoria, kalastus, metsästys ja poronhoito. Esimerkiksi Nilivaara on saanut nimensä niliaitasta, jollaisia metsästäjät pystyttivät metsästysreiteilleen. Nili on pieni, parin metrin korkeuteen rakennettu varasto, joka suojasi saalista tai sinne jätettyjä tavaroita elämiltä. Metsästäjä pääsi aittaan rappusina käytetyn lovetun porraspuun avulla. Käynnin jälkeen porraspuu siirrettiin, jotteivat eläimet pääse kiipeämään aittaan sisään.
Lähihistoriasta on nimensä saanut mm. Juhannuskallio, kylän läheisellä vaaralla oleva paikka, jossa muistitiedon mukaan on pidetty tansseja juhannuksena.
Sen sijaan mitä Taalonurkuma tarkoittaa, on paikallisilla hyvin tiedossa, sillä lapsille kerrottiin tarinoita kylän lähellä asuneista taaloista tai staaloista, yksisilmäisistä jättiläisistä, jotka olivat vaarallisia ja tulivat tekemään kiusaa asukkaille. Joskus staalot veivät lapset mukanaan, erityisesti mikäli lapset eivät olleet kilttejä. Ihmiset varoivat kohtaamasta staaloa, ja meidän lasten piti varoa outoja kulkijoita eikä metsään saanut mennä yksin, ettei sinne eksy. Tämän vuoksi lapsia varoitettiin myös maahisista, maan alla asuvista ihmisen kaltaisista asukkaista. Mikäli heitä tapasi, ei maahisilta saanut ottaa syötävää eikä juotavaa, jotta pääsisi takaisin kotiin. Osa Lapin ja Lompolonkin poroelosta tai lehmistä on saanut alkunsa maahisten karjasta.
Taalonorkuma sijaitsee noin viisi kilometriä kylästä etelään päin ja se on paikka, jossa kerrottiin staalojen asuneen. Keruuretkillään kylässä käynyt Samuli Paulaharju on myös tallentanut tarinan staalojen ja kylässä asuneen voimamiehen, Väkevä-Tuomaksen kohtaamisesta ja siitä, miten Väkevä-Tuomas viekkaudella ja voimalla voitti staalot. Tarina on julkaistu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamassa teoksessa Lapin muisteluksia ja Paulaharjun tekemät muistiinpanot löytyvät Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta.
Kotuksen, Kotimaisten kielten keskuksen nimiarkistoon on kerätty yli 10 400 paikannimeä Kittilästä. Arkisto on kattava erityisesti kunnan pohjoisosan kuten Lompolon kylän osalta. Täältä paikannimet kertovat alueen historiasta ja monissa nimissä näkyy saamenkielen vaikutus. Osa nimistä pohjautuu aikoja sitten sammuneeseen Kittilän seudun saamenkieleen. Tarkemmin tästä ja monista muista pohjoisen paikannimistä voi lukea lisää Sirkka Paikkalan toimittamasta ja Kotuksen tutkijoiden kirjoittamasta teoksesta Suomalainen paikannimikirja (2007), jossa on yli 4 700 hakusanaa ja lähes 10 000 nimeä.