Virheviesti

Deprecated function: The each() function is deprecated. This message will be suppressed on further calls funktiossa menu_set_active_trail() (rivi 2405 tiedostossa /home/kittilankylat/www.kittilankylat.fi/includes/menu.inc).

Kallon kouluhistoriikki

Kallon kansakoulu valmistui 1936. Sitä ennen koulu oli toiminut vuokratiloissa kylän 
keskustassa Heikkilän talossa. Kallon koulun syntysanat lausuttiin 7.8.1929 
Poikelan talossa. Paikalla olivat koulunjohtokunnan lisäksi kansakoulun 
tarkastaja A.J Mustonen sekä hänen avustajansa maisteri Saarensivu. 
Dokumenttien mukaan vaikuttaa siltä, että silloin johtokunta joutui hikoilemaan 
aikalailla ennen kuin koulurakennus valmistui seitsemän vuotta syntysanojensa 
jälkeen.

Omaan koulurakennukseen oli polttava tarve. Talo, jossa koulu toimi oli tuntuvan 
remontin tarpeessa eikä kylässä ollut tarjolla muita vuokratiloja koulua 
varten. Myös kansakoulun tarkastaja oli tyytymätön koulutalon pitkänlaiseen 
synnytykseen.

Uusi koulu lähti käyntiin supistettuna kansakouluna ja toimi yksiopettajaisena 
vuoteen -46 asti. Tytöillä oli kyllä oma käsityöopettaja. Vuonna -46 koulu tuli 
kaksiopettajaiseksi ja kolme vuotta myöhemmin koulu laajeni 
kolmiopettajaiseksi.

Koulunkäyntitapoja, ruispuuroa ja tallukkakursseja

Koulun valmistumisen aikaan Kallo oli väkirikas kylä. Kallon koulupiiriin kuuluivat 
myös Mäntyvaaran, Jauhojärven, Vesikkopalon ja Nevalaisen oppilaat ja muutama 
oppilas myös Ylläsjärvestä asti. Koululla ei ollut asuntolaa ja yllämainitut 
etäalueiden oppilaat joutuivat kortteeraamaan Kallossa sukulaistensa ja 
tuttaviensa luona. Kulkuvaikeuksien ja majoitustilojen puutteen vuoksi suuri 
osa etäalueiden lapsista joutui suorittamaan oppivelvollisuutensa 
syntymäsijoillaan kiertokoulun muodossa. Kun Kaukosen koulun asuntola valmistui 
vuonna -54, osa etäalueiden oppilaista kävi koulua Kaukosessa. Kallon 
koulupiirin osalta tilanne selkiintyi -60- luvun alussa, kun koulukuljetukset tulivat 
käytäntöön.

Uusi uljas koulu aloitti siis toimintansa 1936. Aikakautensa karaisemat lapset 
saapuivat kouluun jalkapatikassa, talvella hiihtäen, kauimmaiset liki kymmenen 
kilometrin päästä, joten mahantäytettäkin tarvittiin. Alusta lähtien koululla 
toimi keittola.

Ruokalajeja oli kertoman mukaan kaksi, ruis- tai kaurapuuro. Vaihtelun vuoksi ruista ja 
kauraa saatiin myös vellin muodossa. Joka toinen viikko oli juhla-ateria, eli 
lihakeitto. Maito ja voileivät piti olla omasta takaa.

Oppia saatiin ja vaikka sen aikaiset lapset taisivat saada liikuntaa yllin kyllin, 
myös liikuntatunnit kuuluivat kouluohjelmaan. Varsinkin hiihtokilpailut olivat 
suuressa suosiossa. Tottakai! (Norjassa oli aikoinaan rangaistusmuoto, jota 
pidettiin kovana: "Rikollinen karkoitetaan niin kauas kuin Suomalainen 
suksimies päivässä hiihtää.") Niille, joilla ei ollut omia suksia, sukset 
lainattiin koulun puolesta.

Sotavuosina jalkinepulan torjumiseksi koululla pidettiin tallukkakursseja. Kuten myös kylän 
taloissa. Oppilaille tallukoiden teko oli pakollista, muulle väestölle 
vapaaehtoista. Tallukat valmistettiin vanhoista sarkavaatteista. Kertoman 
mukaan tallukat olivat lämpimiä, mutta eivät ehkä kovin pitkäikäisiä.

Syksyllä  -44 tuli sitten lähtö evakkoon. Tietojen mukaan opetustoimintaa pidettiin yllä 
myös evakkoreissulla. Kallon kylä jäi sodan aikana polttamatta. Entinen aseveli 
yritti kyllä toteuttaa monen koulukkaan ikiaikaisen toiveen -"kunpa koulu olisi 
palannut", mutta Suomen sotilaat olivat siinä vaiheessa jo liian lähellä, 
Saksalisille tuli muita kiireitä.

Jumala on kyllä sanonut...

Kun suuret ikäluokat lähestyivät kouluikää rakennettiin vanhan koulun lähelle uusi 
isompi koulurakennus. Se valmistui 1952. Saman vuonna valittiin koululle 
ensimmäinen talonmies Einari Varrio. Kuten tuli jo sanottua, Kallo oli 
väkirikas kylä ja sodan jälkeen luonnonlain mukaan väki lisääntyi entisestään. 
Silloinen kirkkoherra -vai olisiko ollut jo rovasti - E.A. Auno saapui Kallon 
koululle kastamaan lapsia. Huumorintajuisena tunnettu pappi katseli tovin 
luokkahuoneeseen tuotujen kastelapsien runsautta ja lausui sitten raamatullisen 
äänenpainoin: -Onhan Jumala kyllä sanonut, että lisääntykää ja täyttäkää maa, 
mutta tuskin hän on sitä yksin Kallolaisten tehtäväksi tarkoittanut.


Kuulun itse näihin suuriin ikäluokkiin ja enimmillään meitä oli kolmiopettajaisessa 
koulussa melko tarkalleen 100 oppilasta. Osa Kallon koulupiirin oppilaista oli 
silloin vielä Kaukosen koulussa. Seuraavassa pari tapausta koulumuistoistani. 
Vuonna -57 kylämme astui uuteen aikakauteen: saatiin sähköt, ja tietenkin ne 
vedettiin ensiksi koululle. Toinen tapaus: kylämme ympäristössä oli 
kertausharjoitukset ja tiesimme, että lentokone saapuisi Kallojärven jäälle 
noutamaan "haavoittuneita". Saimme opettajalta luvan mennä katsomaan. 
töllistelimme lentokonetta ja lumipukuisia lumisotilaita. Eräs upseerimies 
katseli meitä hymykare suupielissään: -Ettekai te kaikki ole sentään tämän 
kylän koulusta? Oi veikkonen, vastasimme -puolet jäi vielä koulullekin!

Vuodet vierivät ja oppilasmäärät vähenivät. Suurimman loven oppilasloven tekivät 60- 
ja 70- luvut. Väki lähti leivän perässä muualle ja lähes kaikki lähtijät olivat 
lapsiperheitä. Etupäässä Ruotsin teollisuus ahmaisi lähes kolmasosan kylämme 
väestöstä.

Vaikka oppilasmäärät olivat jatkuvasti laskusuunnassa, koulu toimi kolmiopettajaisen 
vuoteen -81 asti. Mikään ei ole kuitenkaan pysyvää, paitsi muutos, ja niinpä 
kuolinkellot soivat Kallon perinteikkäälle koululle viime vuoden joulukuussa ja 
opetustoiminta loppui 31.5.-97. Viimeisen lukuvuotensa koulu toimi 
yksiopettajaisena.

Vaikka koulutalot ovat pelkkiä mykkiä rakennuksia, ne ovat myös paljon muutakin. Mm. 
ne ovat tarjonneet kodin opettajille ja talonmiesten perheille. Ja vaikka 
opetustoiminta Kallon koululla onkin nyt loppunut, toivoa on, että koulun ovet 
pysyvät auki kyläläisille jatkossakin. Toivoa myös täyty, että vanhan koulun 
kyljessä olevan jääkiekkokaukalon kuuluisat valot loistavat vielä pitkään.

Opettajat

Opettajia ja opettajien sijaisia on ollut Kallossa niin lukuisa määrä, että nimeän vain 
pitkäaikaisimmat opettajat sekä heidän saapumisvuotensa. Armio Nuorti lienee 
ollut ensimmäinen kansakoulun opettaja kylässämme, saapumisvuosi ei ole 
tiedossani. Onni Saastamoinen oli opettajana kun ns. Kallon vanha kansakoulu 
aloitti toimintansa. Erikoismaininnan ansaitsee pitkäaikaisin opettajamme 
Sirkka-Liisa Kallo, joka palveli meitä vuodesta -57 eläkeikäänsä asti. Kallon 
opettajat: Armio Nuorti, Onni Saastamoinen 1930, Väinö Ravola 1939, Maria 
Taatinen 1949, Risto Salojärvi 1953, Raija ja Pauli Koistinen 1955, 
Sirkka-Liisa Kallo 1957- 1992, Oiva Arvola 1963, Valma Sipari 1966, Pirjo ja 
Harri Palanne 1973, Hannu Hettula 1989- 1997."

Lähde: Lasse Kallo, Kittilän joululehti