Kylämme historiaa
Kaukosen kylällä on takanaan pitkä historia. Kaukosen tienoon pysyvän asutuksen kehityksestä kertovat veroluettelot ja muut vanhat asiakirjat.

Jo vuoden 1667 Kittilän veroluetteloon ilmestyi Pekka Matinpoika Kaukonen. Tuomiokirjassa 1683-85 on nimetty kaksi kittiläläistä: Lauri Mokko ja Matti Matinpoika Kaukonen. Matti Matinpoika mainittiin jo toisen polven kittiläläiseksi.

Myös vuoden 1696 verotuksessa mainitaan Kaukosessa, silloisessa Paloniemessä, olevan kolme uudistilaa. Vuoden 1770 maakirjaan on merkitty neljä tilaa: Mäkelä, Kaukonen ja Mokko sekä vielä yksi tila, joka myöhempien maakirjojen perusteella oli luultavasti Ranta.

Kaukonen kasvoi nopeasti 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun alkuvuosikymmenille asti. Vuosina 1883-1906 tehdyssä Isossajaossa merkittiin Kaukosen kylän kohdalle 33 taloa. Tuohon aikaan oli jo verraten suuri ja yksi Kittilän elinvoimaisemmista maatalouskylistä. Toiseen maailmansotaan mennessä Kaukosessa alueella oli jo lähes viisikymmentä tilaa.

Kaukosen kylä säilyi melko hyvin Lapin sodan tuhoilta. Ainoastaan Ounasjoen itäpuolinen Kummun kylä tuhoutui ja joen länsipuolelta, kylän yläpäästä koulu ja pari muuta pihapiiriä. Kaukosesta tulikin vähäksi aikaa sodan jälkeen Kittilän hallinnollinen keskus, koska kirkonkylä oli pahoin tuhoutunut. Tuolloin Kaukosessa oli mm. kunnantoimisto, sairaala, lääkäri, apteekki, poliisi, vankila ja kansakoulu.

Kaukonen on ollut parhaimpia viljanviljelypaikkoja Kittilässä ja ilmeisesti myös koko pohjoisen Lapin alueella. Yrjö Niemelä kertoo Ounasjoen maa -kirjassaan Kaukosen ja Kittilän maatalouden vaiheista seuraavaa:

"Ohraa Kittilässä pääasiassa on viljelty, joskus ruistakin, mm. Kaukosessa, Välitalonvaarassa ja Sikkolassa. Kaukosenvaarassa saatiin puurojauhoja silloinkin, kun muualla vei viljan halla. Siksi kylää onkin joskus nimitetty Puuro-Kaukoseksi."

Tästä juontaa myös Kaukosen kyläyhdistyksen nimi Puurokaukonen ry.